Elina olikin tehnyt meille kinkkisen radan. Tällä radalla testattiin ohjaajan keskittymiskykyä, sillä rata oli ylipitkä ja samoja esteitä mentiin moneen kertaan.
Ensimmäinen vaikeus tuli esteellä numero kolme, Viljo sujahti putkeen vaikka olisi pitänyt mennä puomille. Olin itse myöhässä ja käytännössä blokkasin puomin, joten ei sillä olisi kyllä ollutkaan muuta mahdollisuutta kuin mennä sinne putkeen. Kun liikuin ripeämmin puomin vasemmalle puolelle, pääsi Viljokin oikealle esteelle.
Ennen ekoja keppejä tuli yksi pyörähdys, mutta sisäänmeno onnistui muuten hyvin. Ohjasin ulkolaidalta ja koska jouduin työntämään Viljon keppien suuntaan, se pyörähti edessäni ennenkuin lähti kepeille.
Seuraava kinkkinen paikka oli hypyn no 21 jälkeen, jolloin A veti Viljoa puoleensa. Tästä selvittiin selkeämmällä haltuunotolla, tiukka "Viljoviljo" auttoi ja päästiin etenemään oikealle hypylle.
Olin kyllä tyytyväinen suoritukseemme, pahoja paikkoja oli monta ja suurimmasta osasta selvisimme ihan ok. Ja ennenkaikkea muistin itse radan!
No comments:
Post a Comment