Seuran treenit 10.10.06

Viime tiistaina emme päässeetkään treeneihin, mutta tässä edellistiistain treenit.

Treenit 9.10.06

Käväistiin alapihalla treenaamassa työntöjä, kontakteja ja pujottelun sisäänmenokulmia.

Työntöjä tein ensin viitisen toistoa pelkän siivekkeen ympäri ja yllättäen Viljo taipui ihan hyvin molemmin puolin. Sitten otin siihen riman väliin matalalle ja tein pari toistoa molempiin suuntiin.

Kontakteilla käytettiin taas houkutuspurkkia, ja ihan hyvin meni nuokin harkat. Häiriötekijäksi laitoimme putken ihan puomin viereen, ja tästäkin huolimatta puomin kontaktiharkat meni hyvin. Aalla Viljo on selvästi epävarmempi vielä, todennäköisesti johtuen pienemmästä toistomäärästä.

Seuraavalla harkkakerralla täytyy lisätä muutama hyppy kontaktiesteiden alkuun, ja testata vieläkö pysyy koiralla mielessä se mitä niillä kontakteilla piti tehdä.

Kepeissä otin pelkkää sisäänmenoa avoimesta kulmasta ensin 90 asteesta, sitten tiukentaen kulmaa. Sama molemmin puolin, ja onnistui yllättävän hyvin. (oikean suorituksen merkkaus tuli naksulla). Pystyin jopa lähettämään Viljon itse seisten melkein keppien puolessa välissä (oikealla puolella) keppien alkuun. Vasemmalla puolella seisten pääsin neljännen kepin kohdalle, ja sen pidemmälle en vielä yrittänytkään.

Seuran treenit 3.10.06

Elina olikin tehnyt meille kinkkisen radan. Tällä radalla testattiin ohjaajan keskittymiskykyä, sillä rata oli ylipitkä ja samoja esteitä mentiin moneen kertaan.

Ensimmäinen vaikeus tuli esteellä numero kolme, Viljo sujahti putkeen vaikka olisi pitänyt mennä puomille. Olin itse myöhässä ja käytännössä blokkasin puomin, joten ei sillä olisi kyllä ollutkaan muuta mahdollisuutta kuin mennä sinne putkeen. Kun liikuin ripeämmin puomin vasemmalle puolelle, pääsi Viljokin oikealle esteelle.

Ennen ekoja keppejä tuli yksi pyörähdys, mutta sisäänmeno onnistui muuten hyvin. Ohjasin ulkolaidalta ja koska jouduin työntämään Viljon keppien suuntaan, se pyörähti edessäni ennenkuin lähti kepeille.

Seuraava kinkkinen paikka oli hypyn no 21 jälkeen, jolloin A veti Viljoa puoleensa. Tästä selvittiin selkeämmällä haltuunotolla, tiukka "Viljoviljo" auttoi ja päästiin etenemään oikealle hypylle.

Olin kyllä tyytyväinen suoritukseemme, pahoja paikkoja oli monta ja suurimmasta osasta selvisimme ihan ok. Ja ennenkaikkea muistin itse radan!