Olipa kinkkiset radat tällä kertaa!
Tällä ensimmäisellä radalla eka kinkkinen kohta Viljolle on esteet neljästä kuuteen, eli A-hyppy-putki. Vaikeaksi sen tekee se että kokeilin josko voin kääntää Viljon A:n jälkeisellä hypyllä itsestäni poispäin (olin siis A:n vasemmalla puolella varmistamassa kontaktin). Sain Viljon käännettyä, mutta kaarros meni aivan liian pitkäksi.
Seuraava hankala paikka oli hyppyjen 10 ja 11 väli. Kun vedin liikaa, koira meni A:lle (joka muutenkin houkuttelee Viljoa aika lailla), ja jos vedin liian vähän, se ajautui hypyn 11 taakse. Muutama huomionherätys "viljoviljo" ja oma suunta selkeästi eteenpäin auttoi asiaa ja saatiin tämäkin kohta kuntoon.
Aivan mahdottoman hankala oli sitten saada Viljo putkeen hypyn 14 jälkeen. Se juoksi väkisin A:lle. Vasta kun kuljetin Viljon "nenästä vetäen" ihan putken suulle asti, sain sen onnistumaan. Putkia A:n vieressä täytyy siis harjoitella paljon enemmän!
Vielä loppukin aiheutti ongelmia. Koira ajautui putkesta tullessaan ohjaajan jalkoihin (kun yritin ehtiä työntämään sitä vikalle hypylle) niin että siitä meinasi tulla muhennosta. Onneksi ehdin loikata sen yli ennenkuin tapahtui mitään vakavampaa...
Toisella radalla kinkkisin paikka oli ysiltä kympille (A:lta putkelle). Parhaiten tuo ehkä onnistui ohjaamalla A putken puolelta, kisoissa en tosin luottaisi siihen että Viljo tekisi kontaktin noin kaukaa ohjattuna. Mutta tässäkin tavassa jouduin työntämään Viljoa hypylle 11 (joka on hankalaa). Vieläkin hankalampaa oli tosin yrittää saada se työnnettyä A:lta putkelle. Ei onnistunut ilman pyörähtelyjä millään. Kisoissa varmaan yrittäisin tehdä A:n edessä valssin ja pyöräyttää Viljon sitä kautta putkelle. Taas tuli todistettua että työntöjä pitäisi harjoitella ihan oikeasti! Kun vaan saisi itsestään irti...
Friday, September 22, 2006
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment